Hei!
Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista. Voin sanoa, että olen nyt paljon kokeneempi ja viisaampi kuin reilu vuosi sitten. Aloitetaanpas alusta...
Kun valmistuin lähihoitajaksi, tein ison ja tarkkaan harkitun päätöksen: menin armeijaan. Suomessa asevelvollisuus koskee ainoastaan miehiä, naisille se on vapaaehtoista. Asevelvollisuuden voi suorittaa...
a) varusmiespalveluksessa, joka kestää oman valinnan mukaan 6, 8 tai 12 kuukautta. Asevelvollisuusaika alkaa sen vuoden alusta, jona mies täyttää 18 ja se päättyy sinä vuonna, kun hän täyttää 60 vuotta. Noiden kahden ikävuoden välistä aikaa kutsutaan reserviksi eli silloin asepalveluksen suorittaja voidaan kutsua tarvittaessa palvelukseen tai harjoituksiin.
b) siviilipalvelussa, jonka voi valita esimerkiksi tiettyjen vakaumusten tai uskonnon vuoksi. Syitä ei kuitenkaan selvitetä. Siivilipalveluksen suorittaja voi olla kuka tahansa asevelvollinen ja myös nainen. Siviilipalvelus kestää 347 vuorokautta ja sen voi suorittaa esimerkiksi tietyissä valtion laitoksissa kuten kouluissa tai vaikkapa seurakunnassa.
Myös 270 vuorokautta kestävä aseeton palvelus on vaihtoehtoinen tapa suorittaa varusmiespalvelus. Olen myös kuullut kaverin kaverista, joka ei tarkoituksella saapunut mihinkään palveluspaikkaan eli hän oli totaalikieltäytyjä. Hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen, mikä minun mielestäni oli täysin oikein. Ehkä hänellä oli syynsä, joista en tiedä tai, joita en vain ymmärrä.
Miksi oikein halusin mennä naisena armeijaan? Ymmärsin kyllä hyvin kuuluvani tässä asiassa vähemmistöön, mutta tämä oli minulle periaatekysymys. Kaikki Suomen kansalaiset ovat perustuslain mukaan velvoitettuja puolustamaan maata. Naisena tehtäväni vaaravyöhykkeellä olisi todennäköisesti annostella ruokaa tai huolehtia lapsista/sairaista. En koe itseäni feministiksi, mutta kannatan tasa-arvoa ja haluan kunnioittaa Suomea siten, että tarvittaessa pystyn puolustamaan isänmaatani jopa aseellisesti, jos tilanne sitä vaatii.
Sukupuoleni vuoksi minulla oli armeijassa oikeus ilmoittaa 45. päivänä, että haluan keskeyttää, mutta tapauksessani keskeytys ei tullut kyseeseen. En kokenut armeijassa sukupuolisyrjintää, sillä mahdollisuudet eri tehtävien suorittamiseen olivat kaikille samat.
Kuvitella, että naiset pääsivät armeijaan vasta 1.4.1995 ! Naisten vapaaehtoisesta asevelvollisuudesta kiitos kuuluu Suomen vanhalle puolustusministerille Elisabeth Rehnille.
Olin armeijassa kuusi kuukautta ja koin aikani siellä viihtyisäksi. Niin epätodelliselta kuin se kuulostaakin, tapasin siellä myös elämäni naisen! En tietenkään antanut ihastuksen häiritä työtäni armeijassa, mutta oli ihanaa saada vähän naisseuraa äijien keskellä. Armeijassani oli viitisen naista ja yksi heistä oli Ruut Amanda Suola. Olemme todella samanhenkisiä ja valitsimme armeijankin samoista syistä. Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta hyvin pian armeijan suorittamisen jälkeen, muutimme yhteiseen kaksioon eli elän nyt avoliitossa. Avoliitto ei poikkea tavallisesta seurustelusta erityisemmin, mutta tottakai yhdessä asuminen on suuri juttu. En voisi kuvitella eroavani Ruutista, mutta jos kuitenkin suhteemme päätyisi eroon, se tapahtuisi ilman muodollisuuksia (kuten eropapereita yms.).
Nyt kun olen löytänyt kumppanin, tuntuu, että elämäni palaset ovat vihdoin loksahtaneet kohdilleen!
Tämän kuvan laitoin lähinnä vitsillä, sillä kuvassa on ensinnäkin saksalainen armeijatakki ja käytän sitä arjessa, sillä kaikkihan tietävät, että armeijakuosi on muotia! En kuitenkaan mennyt armeijaan vain keikistelläkseni armeijavaatteissa.
Tekijä: Sini
Lähde: Kirja, http://www.puolustusvoimat.fi/fi/ ja http://www.sivarikeskus.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti